Lapin-leirikoulu aloittaa uusien lukiolaisten syksyn!

Koulumme 10.-luokat tekevät syksyisin leirikoulumatkan Sallan Naruskaan, joka on pieni kylä Itäisessä Lapissa Venäjän rajan tuntumassa. Leirikoulun tarkoitus on tutustuttaa opiskelijat elämyksellisesti Lapin luonnon erityispiirteisiin sekä siinä sivussa toisiinsa.
Yhdessä koetut ja eletyt tapahtumat kantavat hedelmää pitkälle koulun penkille asti, mikä edistää juuri lukiotaipaleensa aloittaneen luokkayhteisön ryhmäytymistä. Tavoitteena on myös, että nuori pysähtyy hetkeksi pohtimaan omaa luontosuhdettaan – teoriaopetus jätetään Helsinkiin.
Kurssi on steinerpedagoginen soveltava maantieteen kurssi, jonka suoritus on hyväksytty opiskelijan osallistuttua leirikouluun, pidettyä Lappi-aiheisen esitelmän sekä palautettua ohjeiden mukaisesti laaditun leirikoulupäiväkirjansa.

Pasi Salmela,

biologian opettaja

 

Tunturiretkiä ja luokkahengen rakentamista – 10C-luokan leirikoulumuistoja

grillilappi

Lapin-leiri oli mahtava kokemus: se yhdisti luokkaa ,ja luokkahenki parani huimasti. Vaelsimme Karhutunturille, Kivitunturille ja Tuntsan erämaahan. 13 tunnin bussimatka kului molempiin suuntiin nopeasti mahtavan porukan kanssa. Lapinleirillä oli mahtava tunnelma kokoajan. Yöpymispaikkamme omistajat Pirjo ja Kari olivat myös erittäin mukavia ja osasivat myös pitää kuria. Opettajista mukanamme oli leirikoulun vetäjä, luokanvalvojamme ja biologianopettaja Pasi Salmela sekä historianopettaja Esa Lukkarinen.
Ensimmäisenä kokonaisena leiripäivänä tiistaina vaelsimme Karhutunturille. Ylhäällä meille annettiin tehtäväksi olla hiljaa ja piirtää näkyvillä olevat maisemat. Sen jälkeen menimme suolle rämpimään, ja se oli erittäin hupaisaa. Osa oppilaista jäi hetkeksi jumiin suohon.

karhutunturi
Keskiviikkona menimme Savukosken Kivitunturille. Maasto oli vaihtelevaa ja portaita paljon. 13 ja puolen kilometrin retken loppuvaiheessa pysähdyimme grillaamaan. Parin oppilaan luultiin jo jossain kohdassa eksyneen kadonneen, mutta he olivatkin vain olleet todella nopeita menemään ruokapaikalle. Paluumatkalla pistäydyimme Savukosken Luontotalolla ja kävimme myös Suomen leveimmän joen, Kemijoen varrella heittelemässä kiviä.

pirunkuru

Torstaina, eli viimeisenä vaelluspäivänä lähdimme Tuntsan erämaahan. Matka oli todella pitkä ja kivinen. Matkan alkuvaiheessa törmäsimme mieheen ja naiseen, joiden karhukoirat olivat kuulemma liikkeellä lähistöllä etsimässä karhua. Kuljimme siis mitä luultavimmin aika lähellä karhua! Emme kuitenkaan tehneet minkäänlaista havaintoa siitä tai koirista. Matkan kokonaispituus oli yli 17 km. Keskivaiheilla pysähdyimme eräälle kodalle syömään Pirjon valmistamaa ruokaa.

tuntsa
Tuntsan erämaavaellus oli fyysisesti rankin reissu, sillä ruoan jälkeen kiipesimme vielä ylös tunturille. Veimme kivet kasaan, jota me steinerkoulun leirikoululaiset olemme kuulemma koonneet jo monta vuotta. Jännitystä päivään toi se, että paluumatkalla bussille Esa eksyi kolmen oppilaan kanssa metsään.

Perjantaina kävelimme katselemaan vanhaa sodankäyntialuetta, mistä saattoi löytyä esimerkiksi luita. Emme löytäneet luita, mutta löysimme kuitenkin vanhaa kenkälankkia, joten reissu ei ollut ihan turha. Viimeinen päivä huipentui, kun halukkaat saivat lähteä pelaamaan suofudista. Minä menin tietenkin mukaan ja se oli mahtavaa. Illan lähtötunnelma oli hieman haikea, mutta bussissa tunnelma piristyi taas.

Matka oli erittäin onnistunut ja positiivinen kokemus.

Davia Akenami, 10C

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s