Vastuullisia ja vastuuttomia vaatteita – Vieraana vaatetuotannon etiikan asiantuntija Outi Moilala

”Älä osta valmiiksi kulutettuja farkkuja” on noin tunnin mittaisen luennon ainoa suora suositus, jonka tutkija, koulumme entinen oppilas, Outi Moilala suostuu antamaan. Moilala on sosiologi, joka on julkaissut tutkimuskohteestaan, vaateteollisuuden kehityksestä ja ongelmista kirjan Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita (2013).

moilala

Moilala ei halua shokeerata tai mustamaalata yrityksiä tai koko teollisuudenalaa sen suurista ongelmista huolimatta. Vaateteollisuus on Aasian kehittyville talouksille ja maiden asukkaille erittäin tärkeää. Tehdasonnettomuudet ja työperäiset vakavat sairaudet ovat Suomeen vaatteita valmistavissa tuotantomaissa kuten Bangladeshissa, Intiassa, Pakistanissa tai Kiinassa kuitenkin arkipäivää heikoista työoloista ja matalasta palkkatasosta puhumattakaan. Tilanteen parantaminen on tutkijan mukaan kiinni poliittisesta tahdosta ja etenkin suurten brändiyritysten halusta ottaa vastuu sekä vaatevalmistajien että niiden alihankkijoiden toiminnan valvonnasta. Esimerkiksi ompelijan palkan kaksinkertaistaminen näkyisi Helsingissä parinkympin arvoisessa vaatteessa vain pari euroa kalliimpana hintana.

Boikotin sijaan parempaa valvontaa

Kuluttajaboikotti ei Moilalan mukaan ole paras vaihtoehto, koska se heikentää jo ennestään heikosti toimeentulevien halpatuotantomaiden vaatetyöläisten asemaa. Silti hän ottaa kantaa ylikulutusta, kertakäyttökulttuuria ja jatkuvasti kasvavaa ”tavararallia” vastaan. Vaatetuotannon etiikkaan liittyy olennaisesti myös kestävä kehitys, joka sekin on kuluttajalle hankala ja monimutkainen juttu: Laadun löytäminen ei aina ole yksinkertaista, vaikka kestävää vaatetta etsisikin. Halpa vaate on aina tuotettu halvalla, mutta mikään ei takaa, etteikö kallis ja merkin perusteella kestävänä pidetty tuontivaate olisi peräisin samasta halpatehtaasta ja yhtä haurasta tekoa.

Moilala suositteleekin etsimään internetistä vertaissivustoja, joilla eri vaatebrändien yleistä laatua tarkkaillaan. Myös kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan sivustot eri maissa ovat hyviä tietolähteitä brändiyritysten sitoutumisesta valvomaan tuotantoaan. Suomessa kampanjan sivustoja ovat www.puhtaatvaatteet.fi ja http://www.eetti.fi/puhtaatvaatteet

Kaiken kaikkiaan tutkija näkee vaateteollisuuden toimintatavoissa toivoa, sillä yhä useampi vaatevalmistaja sitoutuu eettisiin standardeihin. Kehitystä tosin estää poliittinen hälläväliä-asenne sekä tuotantomaissa että Suomessa. Tuotantomaissa ongelmaa aiheuttavat poliitikkojen laajat teollisuusomistukset. Suomessa taas ollaan haluttomia lainsäädännön muutoksiin tai alan säätelyyn esimerkiksi velvoittamalla maahantuojat merkitsemään tuotantomaa vaatteeseen. Kaupassa meidän kuluttajien on helppo unohtaa, että jokaisen tuontivaatteen ovat valmistaneet todelliset ihmiset, usein kehnoissa työoloissa.

Entä miksi valmiiksi kulutetut farkut tappavat ja ketä?

Syy on farkkukankaan keinotehiekkapuhallusfarkkukoinen kuluttaminen hiekkapuhaltamalla. Menetelmän käyttö vaatisi oikeasti korkean tason hengityssuojaimet selkäreppuineen ja hengitysputkineen. Sen sijaan täysin ilman suojia tai vain kangaskaistale suun suojana tehtaissa tuhansittain työskentelevät ihmiset altistuvat kvartsipölylle, joka aiheuttaa lyhyessäkin ajassa silikoosia, kroonista keuhkosairautta. Se puolestaan aiheuttaa hengenahdistusta, heikentää vastustuskykyä ja altistaa vakavasti keuhkosyövälle ja muille keuhkosairauksille. Todellisen tyylitaiturin farkut siis taitavat sesongista riippumatta olla kokosiniset.

Anna-Mari Karjalainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s