Lukio alkaa Lapista!

Minua pyydettiin kirjoittamaan kymppiluokkalaisten Lapin-reissusta koulussa lukion aloittaneen uuden opiskelijan näkökulmasta. Lyhyesti sanottuna koko retki oli upea kokemus. Tällaisen retken sijoittaminen aivan lukion alkuun oli loistava päätös, sillä verrattuna entisten luokkakavereideni nykyisissä kouluissa järjestettäviin ryhmäytymispäiviin, kokonainen viikko keskellä erämaata varmasti toimii monin verroin paremmin. Ja ryhmäytymistä tapahtui, sen huomasi – Lapista palasi paljon paremmalla luokkahengellä varustettu porukka. Tuntureille kiipeily oli rankkaa, mutta huipulla näkyvät maisemat ja taukopaikalla syöty makkara olivat ehdottomasti sen arvoisia.  Ruska oli kauneimmillaan ja maisemat henkeäsalpaavan upeita – välillä oli vaikea uskoa, että olimme Suomessa!

Olen kirjoittanut ensimmäisen päivän kurssipäiväkirjaan näin:lappikollaasi

”Päästyämme viimein tunturin huipulle katselimme Venäjälle avautuvaa maisemaa ja

piirsimme siitä kuvan. Paluumatka sujui paljon nopeammin, olihan ylämäki nyt alamäkeä.

Pysähdyimme kodalla paistamaan makkaraa, koska olimme kaikki todella nälissämme

vaeltamisen jäljiltä. Kodalla myös poimin lisää mustikoita ja kirjoitin nimeni kodan

vieraskirjaan, kuten kaikki muutkin.”

Aamut alkoivat aamusuihkuilla ja aamiaisella, minkä jälkeen teimme eväät päivän retkelle. ”Huiputimme” matkan aikana kolme tunturia: Karhutunturin, Kivitunturin ja Tuntsan. Näistä minun mielestäni rankin oli Tuntsa, jossa ei ollut kovin paljon jyrkkiä nousuja, mutta jossa käveltiin paljon tasamaata ja loivaa ylämäkeä. Kivitunturilla oli monia hienoja luonnonmuodostelmia kuten rotko, jonka ylle oli rakennettu riippusilta. Kävimme myös mm. Pirunkirkolla, joka on muinainen saamelaisten pyhä paikka. ”Nimestään huolimatta se ei ole’normaali’ kirkkorakennus, vaan kasa korkeita, mustia kiviä. Matkalla sinne pidin myös esitelmäni saamelaisista”, sanoo kurssipäiväkirjani.

Illat taas kuluivat majoituspaikalla Naruskan retkeilymajalla, jossa tehtiin kurssivihkoja. Jokaisesta päivästä piti

kirjoittaa päiväkirjateksti ja piirtää kuva. Osalla oli mukana värikynät ja osalla vesivärit, ja kuvista tuli hienoja. Tämä oli sellainen tehtävä, jota ei ehkä tavallisessa lukiossa olisi annettu. Kun kurssivihkot oli saatu tehtyä, loppuilta vietettiin biljardia ja lautapelejä pelaten ja yhdessä jutellen. Ruoka oli herkullista, ja illalla osa vielä saunoi.

lappi3

Viikko huipentui viimeisen päivän suofutikseen, joka kyllä muuttui noin puolessa minuutissa futiksesta turpeessa uimiseksi. Kaikki osallistujat olivat turpeen peitossa, ja pikku pulahdus Naruska-jokeen taisi olla ihan tervetullut. Illalla kävimme vielä yöretkellä (ja Pasi eksyi, joten jouduimme vetiselle alueelle),  ja moni, mukaan lukien minä, kasteli jalkansa, mikä oli sekin hieno kokemus. Ahtautuessamme takaisin bussiin olimme haikeita ja väsyneitä, mutta mukana meillä oli kasakaupalla mahtavia muistoja ja reippaasti parempi ryhmähenki. Päiväkirjani viimeiset sanat kuuluvat näin: ”Bussimatkalla kukaan ei tainnut nukkua juuri yhtään, mutta vaikka seuraava päivä olikin väsynyt, Lapin-reissu oli kaikkien mielestä ollut unohtumaton elämys!”

Siiri Nuora 10C

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s