Kummiluokkatoimintaa: kuudesluokkalaisten rohkeuspolku ekaluokkalaisille

Mikkelinpäivänä steinerkouluissa vietetään mikaeljuhlaa. Sadonkorjuun ilon lisäksi aikaan kuuluu rohkeuden ja omien pelkojen voittamisen pohdinta. Kiika Veijalaisen luokka 6A järjesti kummiluokalleen 1A:lle teemaan liittyvän satumaisen ja seikkailullisen rohkeuspolun. Kuudennen luokan oppilaista Venla, Kosti ja Iris kertovat, mitä metsässä tapahtui.
Venla Kumela:
Olemme kuudennella luokalla, joten luokallamme oli ilo saada tänä syksynä kummiluokka! Halusimme yllättää heidät  mikaeljuhlapäivänä, rohkeuspolulla. Suunnittelimme kaiken valmiiksi: metsäreitin, hahmot, puvut ja jopa vuorosanatkin. Rohkeuspolku alkoi tarinankertojan luota. Hän kertoi lapsille metsästä ja metsän asukkaista  ja antoi vihjeitä matkaa varten. Ja niin sukellettiin vihreän ja raikkaan metsän syvyyksiin…
 kummiluokkarohkeuspolku2
Kosti  Koskinen:
Oli tiistaiaamu syyskuussa. Ensimmäinen luokka odotti jännittyneenä pihalla. Salaperäiset saattajat vihreissä asuissaan lähestyivät heitä. Ensimmäiset kaksi saattajaa ottivat kuusi ykkösluokkalaista ja lähtivät suuria kiviä kohti. Siellä heitä odotti Mio, poikani Mio näytelmästä tuttu Ukko-Eeno. Hän kertoi salaperäisesti ilveksestä, jonka oli kerran nähnyt yöllä. Hän kertoi myös haltijoista.
Sitten rohkeuspolun kulkijat lähtivät seikkailulle metsään. Käveltyään vähän aikaa he näkivät Herra Persiljan, joka tarvitsi mustikoita. ”Mustikat ovat oikeita supermarjoja! Olen niin vanha ja raihnainen, että tarvitsen niitä. Voisitteko te lapsukaiset hakea minulle yhden?”  ”Kyllä voimme!”
Matka jatkui. Yhtäkkiä ekaluokkalaiset huomasivat tiellä laatikon. Saattajat avasivat sen ja huomasivat siellä punaisia liinoja. Saattajat laittoivat ne ykkösten silmille, ja he jatkoivat matkaa. Yllättäen heidän matkansa tyssäsi siihen, että heidän edessään avautui valtava rotko! Saattajat kaatoivat suuren lankun rotkon päälle ja ykkösluokkalaiset tasapainoilivat sen yli silmät sidottuina! Ylitettyään rotkon ja käveltyään vähän matkaa he avasivat siteet. Matkalaiset huomasivat olevansa suuren metsän reunassa. Metsän keskellä, puiden välissä, puikkelehti tupsukorvainen ilves!
Erään kuusen takaa ilmestyi eukko , joka sanoi olevansa Tietäjän apulainen. ”Seuratkaa minua”, hän sanoi, ja niin ekaluokkalaiset seurasivat. He saapuivat patansa luona majailevan Tietäjän luokse: ”Minun piti kysyä teiltä jotakin, mutta unohdin sen. Olen kirjoittanut sen lapulle, mutta nyt hukkasin lapun… voisitteko te lapset etsiä sen?” Ykköset alkoivat etsiä sitä heti. Eräs lapsista löysi lapun Tietäjän padasta.
”Kröhöm… mitä rohkeus on?” kysyi Tietäjä. Monenlaisia vastauksia tuli, mutta sitten piti jo kiiruhtaa hakemaan mustikoita Herra Persiljalle. Etsittyään hetken lapset löysivät yhden mustikan. Matka pääsi jatkumaan. Edessäpäin näkyi valoa.
Ja siellä, polun päässä, he näkivät jotain ihmeellistä: heidän edessään avautui kallio, jonka päällä seisoi kaunis Haltija ja hänen apurinsa, ja heidän takanaan näkyi tanssivia hahmoja.
”Olette selvinneet tänne asti! Rohkeutenne muistutukseksi annan teille jokaiselle oman, ainutlaatuisen rohkeuskiven”, sanoi Haltija. Samaan aikaan kiiruhti paikalle Herra Persilja: ”Päivää, tulin vain tarkistamaan, pääsittekö perille saakka…”  ”Kyllä pääsimme ja löysimme vielä mustikankin”, sanoi saattaja. Herra Persilja ilahtui ikihyviksi ja söi mustikan.
Oli aika palata koululle.
 kummiluokkarohkeuspolku1

Iris Wallgren:

Teimme ensimmäiselle luokalle, kummiluokallemme,rohkeuspolun. Tulimme koululle tavallista aikaisemmin ja puimme roolivaatteemme päälle. Oli kaunis, viileä syysaamu. Kun tulimme ulos, oli ilmassa pientä jännitystä. Sieltä ensimmäinen ryhmä jo tulikin. Vanha ja viisas Eeno-ukko odotti heitä. Eeno kertoi upeasta metsän harvinaisuudesta, ilveksestä ja kauniista metsänhaltiasta. Ja niin he lähtivät rohkeuspolulleen.
Metsässä he tapasivat vanhan kasvitieteilijän, Herra Persiljan. Hän kertoi heille mustikoiden voimasta ja ystävästään oravasta.Ja matka jatkui Peikkometsään. Siellä ykköset näkivät peikkoja leikkimässä puunrungon päällä. Peikkometsän jälkeen kuului rapinaa, mikä siellä? Siellähän liikkui itse ilves, kauniine turkkeineen. Oi, mikä näky!
Syvemmällä metsässä odotti viisas, mutta hajamielinen tietäjä. Tietäjälle lasten piti etsiä hävinnyt paperikäärö. Kun käärö löytyi, sen sisälle oli kirjoitettu hankala kysymys: ”MITÄ ON ROHKEUS?” Harva sai vastattua tähän kysymykseen…
Kauempana näkyi aivan kuin tanssivia hahmoja. Kun tulimme lähemmäs, näimme, että siellä oli myös muita hahmoja, Haltiatar ja hänen palvelijansa. Heidän eteensä päästyään Haltiatar sanoi: ”Selvisitte kaikki hienosti rohkeuspolusta ja olette kaikki todella rohkeita. Tästä saatte mukaanne rohkeuskivet. Kun otatte ne käteen, niin voitte muistella, mitä rohkeus teille merkitsee.”
Minun roolini oli olla saattaja. Oli hienoa saada olla saattaja, koska sain nähdä kaikki rohkeuspolun vaiheet. Ja näin, miten ensimmäisen luokan oppilaat niihin reagoivat.

kummiluokkarohkeuspolku3

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s