Lukio alkaa Lapista!

Lukio alkaa Lapista!

Minua pyydettiin kirjoittamaan kymppiluokkalaisten Lapin-reissusta koulussa lukion aloittaneen uuden opiskelijan näkökulmasta. Lyhyesti sanottuna koko retki oli upea kokemus. Tällaisen retken sijoittaminen aivan lukion alkuun oli loistava päätös, sillä verrattuna entisten luokkakavereideni nykyisissä kouluissa järjestettäviin ryhmäytymispäiviin, kokonainen viikko keskellä erämaata varmasti toimii monin verroin paremmin. Ja ryhmäytymistä tapahtui, sen huomasi – Lapista palasi paljon paremmalla luokkahengellä varustettu porukka. Tuntureille kiipeily oli rankkaa, mutta huipulla näkyvät maisemat ja taukopaikalla syöty makkara olivat ehdottomasti sen arvoisia.  Ruska oli kauneimmillaan ja maisemat henkeäsalpaavan upeita – välillä oli vaikea uskoa, että olimme Suomessa!

Olen kirjoittanut ensimmäisen päivän kurssipäiväkirjaan näin:lappikollaasi

”Päästyämme viimein tunturin huipulle katselimme Venäjälle avautuvaa maisemaa ja

piirsimme siitä kuvan. Paluumatka sujui paljon nopeammin, olihan ylämäki nyt alamäkeä.

Pysähdyimme kodalla paistamaan makkaraa, koska olimme kaikki todella nälissämme

vaeltamisen jäljiltä. Kodalla myös poimin lisää mustikoita ja kirjoitin nimeni kodan

vieraskirjaan, kuten kaikki muutkin.”

Aamut alkoivat aamusuihkuilla ja aamiaisella, minkä jälkeen teimme eväät päivän retkelle. ”Huiputimme” matkan aikana kolme tunturia: Karhutunturin, Kivitunturin ja Tuntsan. Näistä minun mielestäni rankin oli Tuntsa, jossa ei ollut kovin paljon jyrkkiä nousuja, mutta jossa käveltiin paljon tasamaata ja loivaa ylämäkeä. Kivitunturilla oli monia hienoja luonnonmuodostelmia kuten rotko, jonka ylle oli rakennettu riippusilta. Kävimme myös mm. Pirunkirkolla, joka on muinainen saamelaisten pyhä paikka. ”Nimestään huolimatta se ei ole’normaali’ kirkkorakennus, vaan kasa korkeita, mustia kiviä. Matkalla sinne pidin myös esitelmäni saamelaisista”, sanoo kurssipäiväkirjani.

Illat taas kuluivat majoituspaikalla Naruskan retkeilymajalla, jossa tehtiin kurssivihkoja. Jokaisesta päivästä piti

kirjoittaa päiväkirjateksti ja piirtää kuva. Osalla oli mukana värikynät ja osalla vesivärit, ja kuvista tuli hienoja. Tämä oli sellainen tehtävä, jota ei ehkä tavallisessa lukiossa olisi annettu. Kun kurssivihkot oli saatu tehtyä, loppuilta vietettiin biljardia ja lautapelejä pelaten ja yhdessä jutellen. Ruoka oli herkullista, ja illalla osa vielä saunoi.

lappi3

Viikko huipentui viimeisen päivän suofutikseen, joka kyllä muuttui noin puolessa minuutissa futiksesta turpeessa uimiseksi. Kaikki osallistujat olivat turpeen peitossa, ja pikku pulahdus Naruska-jokeen taisi olla ihan tervetullut. Illalla kävimme vielä yöretkellä (ja Pasi eksyi, joten jouduimme vetiselle alueelle),  ja moni, mukaan lukien minä, kasteli jalkansa, mikä oli sekin hieno kokemus. Ahtautuessamme takaisin bussiin olimme haikeita ja väsyneitä, mutta mukana meillä oli kasakaupalla mahtavia muistoja ja reippaasti parempi ryhmähenki. Päiväkirjani viimeiset sanat kuuluvat näin: ”Bussimatkalla kukaan ei tainnut nukkua juuri yhtään, mutta vaikka seuraava päivä olikin väsynyt, Lapin-reissu oli kaikkien mielestä ollut unohtumaton elämys!”

Siiri Nuora 10C

Mainokset

Vastuullisia ja vastuuttomia vaatteita – Vieraana vaatetuotannon etiikan asiantuntija Outi Moilala

”Älä osta valmiiksi kulutettuja farkkuja” on noin tunnin mittaisen luennon ainoa suora suositus, jonka tutkija, koulumme entinen oppilas, Outi Moilala suostuu antamaan. Moilala on sosiologi, joka on julkaissut tutkimuskohteestaan, vaateteollisuuden kehityksestä ja ongelmista kirjan Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita (2013).

moilala

Moilala ei halua shokeerata tai mustamaalata yrityksiä tai koko teollisuudenalaa sen suurista ongelmista huolimatta. Vaateteollisuus on Aasian kehittyville talouksille ja maiden asukkaille erittäin tärkeää. Tehdasonnettomuudet ja työperäiset vakavat sairaudet ovat Suomeen vaatteita valmistavissa tuotantomaissa kuten Bangladeshissa, Intiassa, Pakistanissa tai Kiinassa kuitenkin arkipäivää heikoista työoloista ja matalasta palkkatasosta puhumattakaan. Tilanteen parantaminen on tutkijan mukaan kiinni poliittisesta tahdosta ja etenkin suurten brändiyritysten halusta ottaa vastuu sekä vaatevalmistajien että niiden alihankkijoiden toiminnan valvonnasta. Esimerkiksi ompelijan palkan kaksinkertaistaminen näkyisi Helsingissä parinkympin arvoisessa vaatteessa vain pari euroa kalliimpana hintana.

Boikotin sijaan parempaa valvontaa

Kuluttajaboikotti ei Moilalan mukaan ole paras vaihtoehto, koska se heikentää jo ennestään heikosti toimeentulevien halpatuotantomaiden vaatetyöläisten asemaa. Silti hän ottaa kantaa ylikulutusta, kertakäyttökulttuuria ja jatkuvasti kasvavaa ”tavararallia” vastaan. Vaatetuotannon etiikkaan liittyy olennaisesti myös kestävä kehitys, joka sekin on kuluttajalle hankala ja monimutkainen juttu: Laadun löytäminen ei aina ole yksinkertaista, vaikka kestävää vaatetta etsisikin. Halpa vaate on aina tuotettu halvalla, mutta mikään ei takaa, etteikö kallis ja merkin perusteella kestävänä pidetty tuontivaate olisi peräisin samasta halpatehtaasta ja yhtä haurasta tekoa.

Moilala suositteleekin etsimään internetistä vertaissivustoja, joilla eri vaatebrändien yleistä laatua tarkkaillaan. Myös kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan sivustot eri maissa ovat hyviä tietolähteitä brändiyritysten sitoutumisesta valvomaan tuotantoaan. Suomessa kampanjan sivustoja ovat www.puhtaatvaatteet.fi ja http://www.eetti.fi/puhtaatvaatteet

Kaiken kaikkiaan tutkija näkee vaateteollisuuden toimintatavoissa toivoa, sillä yhä useampi vaatevalmistaja sitoutuu eettisiin standardeihin. Kehitystä tosin estää poliittinen hälläväliä-asenne sekä tuotantomaissa että Suomessa. Tuotantomaissa ongelmaa aiheuttavat poliitikkojen laajat teollisuusomistukset. Suomessa taas ollaan haluttomia lainsäädännön muutoksiin tai alan säätelyyn esimerkiksi velvoittamalla maahantuojat merkitsemään tuotantomaa vaatteeseen. Kaupassa meidän kuluttajien on helppo unohtaa, että jokaisen tuontivaatteen ovat valmistaneet todelliset ihmiset, usein kehnoissa työoloissa.

Entä miksi valmiiksi kulutetut farkut tappavat ja ketä?

Syy on farkkukankaan keinotehiekkapuhallusfarkkukoinen kuluttaminen hiekkapuhaltamalla. Menetelmän käyttö vaatisi oikeasti korkean tason hengityssuojaimet selkäreppuineen ja hengitysputkineen. Sen sijaan täysin ilman suojia tai vain kangaskaistale suun suojana tehtaissa tuhansittain työskentelevät ihmiset altistuvat kvartsipölylle, joka aiheuttaa lyhyessäkin ajassa silikoosia, kroonista keuhkosairautta. Se puolestaan aiheuttaa hengenahdistusta, heikentää vastustuskykyä ja altistaa vakavasti keuhkosyövälle ja muille keuhkosairauksille. Todellisen tyylitaiturin farkut siis taitavat sesongista riippumatta olla kokosiniset.

Anna-Mari Karjalainen

Haemme rakennushankkeemme projektipäällilkköä!

Oletko sinä etsimämme henkilö?

UUDEN KOULURAKENNUSHANKKEEMME PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ

Helsingin Rudolf Steiner -koulu ideoi paraikaa koulunsa tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä.

Suunnitelmiin liittyy olennaisesti uusi koulurakennus. Ennen kuin olemme siinä pisteessä, että rakentaminen voi alkaa, on vielä paljon tehtävää. Siksi koulun kannatusyhdistyksen hallitus etsii nyt osa-aikaista projektipäällikköä vetämään hanketta.

Projektipäällikön tehtäviin kuuluu mm.

kartoittamista: selvittää, mihin kunnallisiin ja valtiollisiin tahoihin koulun tulee olla yhteydessä (mm. kaavoitus, rakennusluvat, rahoitus) kussakin hankkeen vaiheessa

lobbausta: kantaa vastuuta em. tahojen kanssa käytävistä neuvotteluista

organisointia: yhdessä koulun vanhempien kanssa on organisoitava yhteydenpito poliittisiin päättäjiin heidän myötävaikutuksensa varmistamiseksi

varainkeruuta: yhdessä koulun vanhempien kanssa on organisoitava koulun oma varainkeruu.

Ensisijaisesti hallitus hakee projektipäällikköä, joka tulisi kouluun konsulttisuhteeseen ja sitoutuisi projektiin vähintään 2–3 vuodeksi. Projektipäällikön ei tarvitse olla koulun vanhempi, vaan haussa on ammattihenkilö, jolla on näyttöä vastaavien projektien läpiviennistä, mieluiten Helsingissä.

Mikäli olet itse tehtävään sopiva henkilö tai tunnet sopivan henkilön, ota yhteyttä kansliaan esimerkiksi sähköpostilla:

(kanslia.helsinki@rudolfsteinerkoulu.fi).

Lisätietoja

Marika Törnblom
talouspäällikkö
puh. 045-77 31 31 30
marika.tornblom@rudolfsteinerkoulu.fihrsk lukio kuva

Yleisön pyynnöstä: vielä katsaus vaalipaneeliin – ja toivotut meemit

Yhteiskuntaopin opetuksen keskeisiä tavoitteita on kasvattaa nuorta yhteiskunnallisen vastuunsa tuntevaksi kansalaiseksi. Siksi koulullamme järjestettiin 19.3. 2015 kevään eduskuntavaaleihin liittyvä vaalipaneeli, johon osallistui ehdokas jokaisesta eduskuntapuolueesta.  Ehdokkaat saivat vastata kysymyksiin mm. taloudesta, opiskelijoiden oikeuksista, tasa-arvosta ja turvallisuudesta. Paneelia seuraamassa ja siihen osallistumassa olivat lukion opiskelijat sekä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset.

Keskustelu sujui hyvässä hengessä, ja puolueiden tavoitteiden erot tulivat esille. Ehdokkailta saadun palautteen mukaan yleisö seurasi tilaisuutta sangen tarkkaavaisesti ja kiinnostuneena, ja opiskelijat esittivät myös  lopuksi purevia kysymyksiä.

Ehdokkaille lähetettiin ennakkoon puolueen vaaliteemoilla täydennettäväksi tunnettu nettimeemi, jossa Batman kauniisti sanottuna ”ojentaa” Robinia. Niitä toivottiin kovasti nähtäväksi vielä jälkeenpäin, joten kaikki kiinnostuneet: olkaa hyvät!

Ehdokkaat ja meemit ovat samassa järjestyksessä, jossa he istuivat paneelissa pöydän ääressä.

Mia Haglund (Vasemmistoliitto):
vasemmistoliitto

Jarmo Keto (Perussuomalaiset):

perussuomalaiset

Joel Harkimo (Kokoomus):
kokoomus

Tuomas Rantanen (Vihreät):

vihreat

Tapio Huttula (Keskusta):

keskusta

Anders Adlercreutz (RKP):

rkp

Nina Castén (SDP):

demarit

Mikael Elmolhoda (KD):

kristillisdemokraatit

Pienoismallikerhossa eläinmalleja, laivoja ja panssarivaunuja!

blogipienoismallikerho2

Koulumme pienoismallikerho aloitti toimintansa vuoden alussa. Kerho on avoin kaiken ikäisille ja tasoisille oppilaille ja opiskelijoille, joita mallien kokoaminen kiinnostaa.
Keskiviikkoiltapäivisin kokoontuvassa ryhmässä on pääosin alaluokkien oppilaita. Innokas ja touhukas – välillä äänekäskin – joukko on kasannut historiallisia lentokoneita, panssarivaunuja, laivoja ja eläinmalleja. Puuhaa riittää osia kokoon liimaillessa ja pienoismallien maalaamisessa. Toiset haluavat maalata työnsä historiallisen tarkoin värein, mutta myös mielikuvitusta ja leikkimielisyyttä saa käyttää; meillä on valmistunut myös hieno vaaleanpunainen panssarivaunu!

Välillä kerhosta lähdetään kotiin kädet maalissa, mutta hyvillä mielin. Laadukkaita malleja on syntynyt vikkelästi ja mikä parasta: jokainen saa viedä omansa kotiin vaikkapa huoneen koristeeksi.
Kokeneemmille ja varttuneemmille kerholaisille on varattu suuri ja upea puinen Santa Maria -laivan pienoismalli, jonka valmiiksi saattaminen on pitkä mutta varmasti palkitseva projekti.

Kerho tapaa keskiviikkoisin klo 14- 16 historian luokassa (10C). Tervetuloa mukaan!

blogipienoismallikerho1Kirjoitti Esa Lukkarinen

Tänä keväänä – kolme kasiluokkaa näyttämöllä samaan aikaan!

Improvisaatio antaa mahdollisuuden unohtaa itsensä, mutta jotta voimme unohtaa hetkeksi itsemme, on meidän löydettävä ensin oma rohkeutemme.

Lähdimme hakemaan kahdeksannen luokan näytelmäprojektissa yhdessä tekemisen laadullisuuksia. Mitä meistä voi tulla – yhdessä. Yhdistimme voimamme, luovuutemme. Teimme kahdeksensien luokkien kanssa yhteisprojektin. Tarina alkoi syntyä, mitä enemmän tapasimme toisiamme. Juonikuviot syntyivät projektin aikana, kuitenkaan olematta täysin sattumanvaraisia. Ne nousivat meistä – yhdessä, kun yhdessä teimme niille tilan ja uskalsimme kuunnella sisintämme.

8acd1

Mitä oppilailta vaaditaan projektin aikana?

– 100-prosenttista läsnäoloa
– itsensä unohtamista
– rohkeutta tuoda julki omia ideoitaan
– kykyä nähdä ja kuulla toisia
– uskoa vuorovaikutukseen

Yksin vuorovaikutukseen luottaminen on vaikeaa, lähes mahdotonta. Yhdessä me voimme sen tehdä – toinen toisiamme kannustaen, toistemme kanssa. Tänä yksilökeskeisenä, egoistisenakin aikakautena on aika luoda yhteisökokemuksia.

8acd28acd3

Ei ole olemassa oikeanlaista ilmaisua, oikeanlaista läsnäoloa. Hiljaisuuskin on läsnäoloa. Paljon on ollut rohkeutta, tilan antamista ja luovuutta.

Myös koulua ympäröivästä maailmasta etsimme lähdeaineistoa, ja sitä löytyi metrosta, Kampista, raitiovaunuista, Siwasta, Espalta, koulusta, kotoa ja monesta muusta paikasta.

Hallittua spontaaniutta luotsasivat Ilona Lehtinen, Sonja Korpi ja Tiina Järnefelt, unohtamatta Minna Eklundia ja Minna Tuomaista.

Projekti on kokemus, siitä on samalla syntymässä teos nimeltä Elämäni.

Taide kantaa, kokemus opettaa, toinen ihminen luo sisällön ja merkityksen olemassaolollemme.

Tervetuloa hämmästelemään projektimme viimeistä kohtausta

torstaina 26.3 kello 9 ja 18
perjantaina 27.3 kello 9
lauantaina 28.3 kello 18

Kirjoitti Tiina Järnefelt

Edistyksellisen hyvä kouluruokamme palkittiin!

Helsingin Rudolf Steiner -koulun kokonaisvaltainen toiminta nuorten ruokakulttuurikasvatuksen hyväksi palkittiin Suomalaisen Ruokakulttuurirahaston vuoden 2015 ruokakulttuuripalkinnolla 25. helmikuuta Helsingissä. Palkinnon jakoi ruokakulttuurin professori Leena Mäkelä, ja vastaanottivat kotitalousopettaja Lena Lietepohja ja Oppilasravintola Rudolfin ravintolapäällikkö Tuija Ruuska.

professori mäkelä jakoi palkinnon– Käytämme 6000 euron palkintosumman kehittääksemme kotitalousopetusta. Toiveenamme on esimerkiksi sisällyttää kotitalousopetus yhä enenevissä määrin muihin aineisiin, kuten historiaan, kemiaan ja puutarhaoppiin, koulun ruokatoimikunnan puheenjohtaja, kotitalousopettaja Lena Lietepohja sanoo. – Aiomme myös jakaa tietoa muiden koulujen kanssa eettisen ja ekologisen kouluruokailun edistämiseksi. Haluamme olla mallikoulu ja edelläkävijä nuorten ruokakulttuurikasvatuksen ja kouluruokailun kehittämisessä, Lietepohja toteaa.
Nuorten ruokakulttuurikasvatus.

Helsingin Rudolf Steiner -koulu on kaksikielinen (suomi ja ruotsi) yhtenäiskoulu, joka tarjoaa opetusta esikoulusta abiluokkaan. Oppilaita on noin 900 ja henkilökuntaa 120. Koulu on perustettu vuonna 1955. Koulussa on toiminut yli 10 vuotta ruokatoimikunta, johon kuuluu oppilaita, vanhempia, henkilökuntaa ja opettajia. Toimikunta kokoontuu 2-3 kertaa lukukaudessa pohtimaan ruoka-asioita ja tavoitteita kouluruoan osalta. Ruokatoimikunta myös valvoo kouluruoan laatua sekä järjestää luentoja ja kursseja.
Ruokakulttuurikasvatuksen tavoitteet.

Koulu tähtää kaikessa toiminnassaan kestävään kehitykseen. Oppilaiden ympäristökasvatusta tuetaan opettamalla kestävän kehityksen periaatteita, kuten jätteiden kierrätystä ja ruokahävikin minimoimista. Steinerkoulutuksen periaatteisiin kuuluu paitsi vatsan täyttäminen myös aistien stimuloiminen. Näin kouluruokailu on tärkeä osa koulun pedagogiikkaa. On tärkeää, että ruoka on hyvää ja terveellistä sekä tarjoillaan kauniilla ja houkuttelevalla tavalla. Rauhallinen aterioiminen on myös tärkeä osa oppilaiden viihtyvyyttä. Tapakasvatusta tuetaan vahvistamalla hyvien ruokailutapojen oppimista ja toiset ihmiset huomioivaa käyttäytymistä.
Oppilaiden omat koulupuutarhat.

Oppilaat aloittivat vuonna 2012 koulupuutarhaprojektin, jossa koululaiset käyvät Kumpulan koulupuutarhassa viljelemässä ja keräämässä satoa. Kesällä 2013 oppilaat perustivat koulun pihaan lähipuutarhan. Viljelylaatikoissa kasvatettu sato käytetään pääasiassa kotitalousopetuksessa. Tavoitteena on, että puutarhaprojekti olisi osa koulun opetussuunnitelmaa. Oppilaat osallistuvat myös erityisille maatalousleireille koulunkäynnin eri vaiheissa. Pienet koululaiset vierailevat yleensä lähialueen maatilalla keväisillä päiväretkillä istuttamassa esimerkiksi perunoita, joita he sitten syksyllä nostavat. He kylvävät myös viljaa, jonka korjaavat syksyllä. Lukion opetussuunnitelmaan kuuluu viikon mittainen maatalousleirikoulu.
Pohjoismaiset ja suomalaiset yhteistyöprojektit

Helsingin Rudolf Steiner -koulun pohjoismainen ja eurooppalainen yhteistyö alkoi keväällä 2012, kun EU-rahoitusta saanut ruotsalainen ruokailun edistämisryhmä vieraili koulussa. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa jatkuu edelleen. Vuonna 2012 koulu järjesti marraskuun ravintolapäivänä 1800-luvun pop-up kahvilan Café Alexander. Kahvilaprojektin yhteistyökumppaneihin lukeutuivat Café Ekberg, Sinebrychoffin taidemuseo ja Hotelli- ja ravintolamuseo. Vuonna 2014 koulu jatkoi erilaisten ruokaan liittyvien projektien järjestämistä muun muassa Kalasataman Teurastamossa. Keväällä koululla järjestettiin gaala-illallinen koulun alumnitoiminnan aloittamiseksi yhteistyössä Michelin-kokkien Filip Langhoffin ja Sasu Laukkosen kanssa. Viimeisimpänä on aloitettu yhteistyö Jamie Oliver Food Revolution Helsinki -edustajan, ravinto- ja fysioterapeutti Mariel Mettälän kanssa. Koulu on osana Helsingin ruokakulttuuristrategia -projektia, joka edistää päiväkoti- ja kouluruokailua.
HARVARD-Ruokapyramidi

Koulussa on tarjolla yhtenä päivänä viikossa kasvisruoka ja puuro, muina päivinä sekaruoka, kasvisruoka ja puuro. Joka päivä tarjoillaan erityisruokavaliota noudattaville omat vaihtoehdot. Lisäksi tarjotaan vähintään kolmea eri tuoresalaattia, joista ainakin yksi koostuu hapanvihanneksista. Kasvisruokavaihtoehto on on ollut tarjolla jo 1980-luvulta. Koulu noudattaa Harvardin ruokapyramidia, joka vastaa steinerpedagogista näkemystä: mm. lihan osuutta korvataan osittain kasviksilla. Myös aamupalavaihtoehdot ja välipalat ovat laadukkaita ja noudattavat yleisiä, kouluruoalle asetettuja tavoitteita. Koulussa ei ole limonadi- tai makeisautomaatteja.
Kouluravintola Rudolf

Koulun ruokala ei ole ruokala vaan oppilaiden ravintola; Ravintola Rudolfin palveluntuottaja KK Kruska aloitti toimintansa 1. elokuuta vuonna 2013 koulun molemmissa kiinteistöissä Lehtikuusentiellä ja Paraistentiellä. Keittiöissä valmistetaan yhteensä noin 1000 ateriaa päivittäin. Raaka-aineet ovat korkealaatuisia; luomua, tuoreita ja lisäaineettomia, myös jonkun verran biodynaamisia. Hankinnoissa paikalliset tuottajat ja luomuviljelijät asetetaan etusijalle. Koulu rakentaa päivittäiset ruoka-annokset 70-100 prosenttisesti luomusertifioiduista raaka-aineista. Raaka-aineiden saatavuuden lisääntyessä tavoitetta korotetaan.
Kaksi omaa koulukeittiötä

Koulussamme on kaksi omaa keittiötä, jotka on rakennettu 1950-luvulla. Tuolloin keittiöihin tehtiin suuret kylmiöt, mikä mahdollistaa isojen erien ostamisen edulliseen hintaan sesongin aikana. Multajuureshuoneissamme voimme käsitellä raaka-aineet. Ympäristönäkökohdat ovat etusijalla paitsi ruuan tuotannossa ja valmistuksessa myös kuljetuksessa; ruoka-aineiden kuljetusten on perustuttava lyhyitä kuljetusmatkoja suosiviin päätöksiin sekä lähituotantoon ja vuodenaikojen vaihtelun huomioon ottamiseen.

kouluruokapalkintotilaisuus kuoroPalkinnonjakotilaisuudessa esiintyi koulun kuoro ja orkesterin edustajia musiikinopettaja Aliina Mäkitalon johdolla.  Juhlapuhujana oli opetusministeri Krista Kiuru, joka oli vaikuttunut nuortemme esityksestä.

Kiuru puhuu